14.7.2023 Dalkarö -Hanko
Gotlanti on ollut haaveissa jo pitkään. Keväällä päätimme toteuttaa pyöräilymatkan Gotlantiin ja varasimme lauttapaikat Hangosta Nynäshamniin. Teimme myös alustavan reittisuunnitelman ja varasimme majoitukset. Hanko valikoitui lähtöpaikaksi koska kesämökkimme on Tammisaaressa ja päätimme aloittaa matkan pyöräilemällä sieltä Hankoon.
Lähdimme matkaan puolenpäivän aikaan ja ensimmäinen etappimme oli lounas Tammisaaressa Fyren ravintolassa. Kilometrejä kertyi 18.
Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Hankoa, jonne tarkoitus oli polkea rannikkoreittiä pitkin, vaan mehän käännyimme jo alkumatkasta omille poluille. 9 km poljettuamme huomasimme olevamme jossain ihan muualla. No, ajelimme kauniissa maalaismaisemassa, hiekkateitä pitkin, eikä matkasta tätäkään reittiä pitkin tullut paljoa pidempi.
Hangon ja Tammisaaren välillä ei ole mitään jätskikioskeja tai kahviloita joten poljimme reilu 40 km putkeen. Jäätelöt ja kahvit maistuivat taivaalliselta kun pääsimme perille Neljän tuulen tupaan https://www.makasiini.fi/nelj%C3%A4ntuulentupa</p>
Laiva (Stena line) lähti kohti Nynäshamnia lähti 20.30 . Laiva on vähän kuin rahtilaiva, siellä ei ole muuta kuin ravintola ja pieni kauppa, mutta emme muuta kaivannetkaan. Ruoka oli ihan hyvää ja hytissäkin sai unta.
Laiva tuli Nynäshamniin klo 8.30. Satamasta oli keskustaan noin 5 km. Nynäsham on pieni kaupunki, noin 60 km Tukholmasta ja sinne pääsee kätevästi vaikka junalla. Meillä oli aikaa kuutisen tuntia tutustua kaupunkiin ja haimme turisti infosta kartan. Kaupungin keskusta on pieni ja nätti, vaaleanpunaisine kirkkoineen. Aamukahvin jälkeen suuntasimme pyörät kohti Lövhagenin luonnonpuistoa, jossa on uimarantoja ja vaelluspolkuja. Niin kaunista joka puolella. Ihania vanhoja kauniita taloja, kukkaistutuksia ja kallioita. Pyöräilimme Strandvägeniä pitkin ja Lövhagenista Knappelskäriin metsäpolkuja pitkin.
Gotlannin lautta (yhtä iso kuin ruotsinlaivat) lähtee keskustan satamasta. Satama-alue on viehättävä punaisine pikkutaloineen. Söimme savustettuja katkarapuja Rökerissä ennen lautalle ajoa.
Lauttamatka kestää 3 tuntia.
Saavuimme Visbyhin 17.40. Lautalta oli 1.6 km matkaa hotelliimme, joka oli Clarion Visby. Kaunis, vanha talo, jossa modernit huoneet ja sijainti ihan superhyvä. Heitimme tavarat hotelliin ja suihkun kautta kylille. Niin kaunis on Visby. Kävelimme ympäriinsä, joka puolella on nähtävää, kauniita vanhoja taloja ja upeita ruusu- ja kukkaistutuksia.
Koska oli lauantai-ilta ja emme olleet varanneet ravintolaa etukäteen, oli osa suosituimmista ravintoloista täynnä. Lopulta päädyimme aivan ihanaan libanonilaiseen ravintolaan Underbar ja saimme viehättävältä terassilta pöydän. Koska oli 29. hääpäivämme aloitimme shampanjalla ja söimme todella hyvän Meze kattauksen, jossa oli 14 eri annosta (oikeasti 24) ja maistoimme libanonilaista valko- ja punaviiniä.
Iltakävelyn jälkeen unten maille. Visbyytä toivottavasti ehdimme tutkailla lisää lähtöpäivänä
Starttasimme Visbystä klo 10 aikaan. Pilvistä mutta lämmintä. Suunnitelmana oli noin 68 km ajo koti Fårösundia, mutta koska tykkäämme ajella pienempiä teitä, kilometrejä kertyi reilusti enemmän, mutta kyllä kannatti, niin ihania paikkoja näimme.
Virallisen pyöräilyreitin tie on hyväkuntoinen ja tasainen. Valitettavan paljon ajoa on autojen kanssa samalla tiellä. Mutta jos ajelee hiekkateitä ja rantoja pitkin, ei muuta liikennettä ole juurikaan.
Ensimmäinen pysähdys tehtiin leipomokahvilaan noin 7 km ajettuamme. Själsö Bakerissa oli aivan ihania kanelipullia ja hyvää kahvia. Kahvittelun jälkeen ajelimme Lummelundia kohti pienessä sateessa. Lummelundissa on yksi Gotlannin isoimmista tippukiviluolastoista. Osallistuimme opastetulle 30 min kierrokselle. Todella kiinnostava opastus. Kävelimme luolissa noin 20 m syvyydessä +8 lämmössä. Eli jos osallistutte, ottakaa lämmintä vaatetta mukaan. Meillä ei ollut ja oli ihana päästä takkatulen ääreen ravintola N:A Masters Grilliin, jossa söimme lounaan. Paikka oli kivempi kuin ruoka.
Syönnin aikana aurinko tuli esiin ja matka jatkui kauniissa säässä. Ajelimme 12 km Jungfruhun, jossa on Gotlannin isoin Raukki. Upea paikka ja pieni kävely Raukille teki hyvää. Jäätelöiden jälkeen matka jatkui noin 35 km päähän Bläseen, jossa on Kalksbruksmuseum ja sen yhteydessä ihana Bistro. Ruuat näytti niin herkullisilta että harmnitti että oltiin jo syöty.
Bläsestä jatkoimme aivan rantaviivaa pitkin menevää hiekkatietä noin 12 km Blå Laguuniin. Blå Lagun on sininen kirkasvetinen järvi ja retkeilykohde. Sakari kävi uimassa.
Pyöräilyä oli vielä jäljellä 14 km Fårösundiin, jossa majapaikkamme Fårösuns semesterby on. Yöpymispaikkana punainen mökki, jossa ei ollutkaan lakanoita, vaikka olimme ne varanneet. Vielä oli pyöräiltävä keskustaan, noin 2km jossa haimme kaupasta Sakarille lakanat (Pirrellä on oma pellavalakana ja tyyny aina mukana) ja söimme superhyvät pitsat Skumpanernassa.
Tänään oli tarkoitus pitää kevyt päivä ja olla löllötellä Fårön saarella, mutta taas tuli kilometrejä yli 80. Tämä osittain siksi, että oli niin tuulinen päivä, että biitsillä ei voinut olla.
Aamulla pyöräilimme lossille pari kilsaa ja se oli juuri lähdössä ja pääsimme heti matkaan kohti Fårötä. Ensimmäinen etappimme oli Ryssnäs, johon saimme ajella omassa rauhassa ihastellen lehmiä ja lampaita matkan varrella. Piipahdimme katsomaan Engelska kyrkogardenia. Bergman museo oli kiinni, koska maanantai. Mutta käväisime maailman pienimmässä galleriassa. Yhdentoista aikaan saavuimme lettupaikkaan Bensin Creperie joka on todellinen nähtävyys sekä ympäristön että työntekijöiden suhteen. Olimme juuri oikeaan aikaa paikalla, koska kun lopettelimme herkullista lettulounastamme, oli pitkä jono jo ulkona asti eli paikka on todella suosittu.
Letut oli todella hyviä, mutta kahvi pahaa, joten pyöräilimme 6 km Sylvis Döttrar leipomokahvilaan ja söimme jälkkäriksi ihanaa sitruunapiirakkaa.
Masut täynnä pyöräilimme kohti Suderstrandin upeaa valkohiekkaista rantaa, ajatuksella viettää päivä siellä. Mutta perillä tuuli niin kovaa, että joimme yhdet paikalliset oluet ja totesimme että hiekka lentää niin kovasti että jatkamme matkaa.
Rannalta pyöräilimme vielä myötätuulessa kohti Langhammarsia, joka on raukkiranta. Tiet on hyvässä kunnossa ja turistikohteissa on paljon ihmisiä. Kaunis kiviranta tämäkin ja raukit on käsittämättömän hienoja luonnon luomuksia. Täältä lähtiessä koimme vastatuulen voiman, onneksi on sähköpyörät ja lämmin ilma, myös tuuli on lämmin. Hetken ajettuamme pieni ukkoskuuro rakeineen yllätti ja piti kaivaa sadeviitta päälle.
Poikkesimme päätieltä rantatielle tuulesta huolimatta ja kannatti, koska päädyimme aivan suloiseen Helgumannesin pikkuruiseen kalastajakylään. Rantatien varrella oli useita raukkeja, jotka luovat omanlaisensa merellisen maiseman.
Vastatuuli oli todella kova ja jos eilen pyörän akut ei kuluneet paljoakaan, vastatuuli vei voimat. Pysähdyimme vielä kerran ennen lossiaPastamagarnassa jossa söimme jäätelöt ja odotimme pienen sadekuuron ohimenoa. Lossille ajoimme taas suoraan kyytiin joutumatta odottelemaan ja sitten oli vielä pyöräilymatkaa 17 km kohti Vallenviikkiä eli seuraavaa yöpymispaikkaamme. Vallenviikissä menimme tavarat purettuamme syömään ja oli kyllä niinhyvää ruokaa! Hotelli on ihan meren rannassa, kiva viihtyisä huone omalla terassilla satamaan. Oli aika rankka ”lepopäivä”.
Tänään oli pyöräilypäivä eli poljettiin koko päivä ja pääasiassa vastatuuleen. Onneksi oli aurinkoinen ja muuten hyvä sää. Matkan varrella pysähdyimme mm. sukkatehtaalla, Bogen Skulturpfabrikenissa jäätelöllä ja ihailemassa keraamiikkaa ja pellavaa. Rahat säästyy kun ei olla autolla. Åminnen leirintäalueella syötiin ok pitsaa ja ladattiin akkuja. Oli niin kiva paikka rannalla, että siellä olisi voinut viihtyä pidempäänkin. Kahvilla käytiin Liste Gårdin Vandrarhemmissä eli hostellissa joka oli myös aivan ihana ja sielläkin olisi ollut kiva viipyä pidempäänkin ja vaikka yöpyä. Paljon ajettiin hiekkateitä, metsäteitä ja metsäpolkuja, peltojen välissä. Nähtiin lampaita, lehmiä, hevosia, ankkoja ja merikotka vaanimassa karitsoja. Loppumatka tultiin vaudilla autoteitä.
Olipa ihanaa päästä vihdoin perille tähän kauniiseen hotelliin. Ystävällinen vastaanotto ja ihana parvellinen huone odotti. veimme tavarat huoneeseemme ja suihkun kautta grilli-illalliselle suloiselle sisäpihalle. Kokit grillasivat herkkuja ja salaattipöytä täydensi ihanan buffetti-illallisen. Loppuun saatiin vielä taivaalliset jälkiruuat. Pienet , rohkeat, lentotaidottomat, hylätyt linnunpojat kävivät vähän väliä jaloissa juttelemassa.
Viihdyttiin niin hyvin Strandakarissa että lähdettiin pyöräilemään vasta 11 aikaan. Pilvistä ja viileää, onneksi osittain myötätuulta. Pyöräiltiin Närsholmen majakan kautta rantaa pitkin
Majakalta ajelimme Bakeri Bosarveen, jossa söimme kevyen lounaan
Leipomosta jatkoimme kohti suklaatehdasta, josta ostimme mukaan muutamia konvehteja
Pyöräiltiin vastatuuleen 25 km Hemseen joka on vähän isompi paikka ja käväisimme kaupassa ostamassa huulirasvaa ja juotavaa. Sitten jatkoimme kohti Gotlands Magazin 1 B&Btä eli seuraavaa yöpymispaikkaamme. Vau! niin persoonallinen majatalo, huone terassilla aivan ihana, jopa ilmalämpöpumppu. Omistaja Pelle otti meidät ystävällisestio vastaan. illalla söimme aivan superhyvää ruokaa terassilla ja kuuntelimme ihanaa livemusaa, kevyttä jatsia.
Täällä oli koko reissun paras aamupala.
Hyvin nukutun yön ja koko matkan parhaan aamiaisen jälkeen oli aika hyvästellä Magazinen ihanat omistajat Pelle ja Fannia ja jatkaa pyöräilyä. Ihana aurinkoinen, tosin tuulinen päivä. Ensin matka eteni kymmenisen kilometria peltojen keskellä, lehmien, lampaiden ja hevosten laidunten ohi. Sitten ajoimme hulppeissa maisemissa meren rannalla lampaiden laitumella. Kevyt lounas Klintehamnissa leipomossa ja sitten tulimmekin perille Surflogiettiin.
Surflogiet on aivan ihana paratiisipaikka. Oma teltta Hästensin sängyllä, pellavalakanoilla ja. merimaisemalla!! Aah. Sauna rannalla ja illalla live pianomusiikkia illallisella.
Telttayö Surflogietissä meni hyvin. Ulkona oli kova tuuli joka tietysti kuului teltassa, mutta saimme korvatulpat ja silmämaskit yötä varten. Aamulla tilaamamme aamiainen tuotiin teltalle, aika ylellistä ja hyvää. Aamiaisen jälkeen oli taas aika laittaa tavarat kasaan ja jatkaa matkaa. Surflogietia voi kyllä lämpimästi suositella!
Surflogietista Visbyhin on pyörätie ja matkan varrella on useampia gårdsbutikkeja joista saa käsitöitä ja paikallisia vihanneksia yms. Me pokkesimme Högklintin luonnonsuojelualueella ihastelemassa maisemia Visbyhin ja merelle 48 metrin korkeudesta.
Visbyssä käväisimme Lin Living liikkeessä hakemassa Pirrelle pellavainen aamutakki, jonka ihanuuteen sai tutustua Surflogietissa. No siellä sitten kävelykadun tungoksessa, Pirre onnistui kaatumaan pyörän kanssa,. Hetki ehdittiin pelästyä että menikö luita ranteesta mutta säikähdyksellä selvittiin. Ennen lauttaan menoa oli tietenkin käytävä jätskillä satamassa. Glasmagazinessä on yli 300 jäätelomakua ja oli kyllä hyvää.
1. Surflogiet
2. Gotlands Magazin1 B&B
3. Strandakar
4. Valleviken
Kevätloma ystäviemme kanssa suuntautui Amalfin rannikolle. Lensimme Finnairin aamukoneella Roomaan ja sieltä vuokra-autolla kohti Amalfia. Pysähdyimme kahville pienessä kylässä moottoritien varrella Caffe Manzonissa ja sitten kohti Napolia ja tietenkin halusimme napolilaista pitsaa lounaaksi.
Napolissa veimme parkkihalliin auton ja oli kyllä jännittävä kokemus. Niin ahdas halli etten olisi uskaltanut ajaa siellä autoa metriäkään. Avaimet henkilökunnalle ja lähdimme käveleskelemään pitkin Via dei Tribunalia, Napolin historiallisen keskustan pitsakatua. Lounaspaikaksi valikoitui Sorbillo, joka on toiminut 1935 vuodesta asti. Ravintola on hyvin pelkistetty, mutta Pitsa oli taivaallisen hyvää.
Pieni kaupunkikävely lounaan jälkeen ja olimme valmiit jatkamaan matkaa kohti Ravelloa.
Napolista matka jatkui kohti Ravelloa, pientä vuoristossa sijaitsevaa kylää Salernon maakunnassa, Amalfin rannikolla. www.ravello.com Olimme vuokranneet bookingin kautta Casa Annunziatasta kahden makuuhuoneen huoneiston ja tapasimme asunnon välittäjän Ravellossa. Kylästä asuntoomme oli 97 portaan viehättävä kuja. Näköala asunnosta oli huikean upea! muuten asunto ei ihan vastannut kuvausta, ei löytynyt kahta kylpyhuonetta eikä terassia, jotka kuvissa näkyi eli kuvat olivat kaikista asunnoista joita talossa on. Mutta ihan toimiva majoituspaikka ja joka huoneessa oma ilmalämpöpumppu.
Upea aamu ja auringonnousu. Söimme aamupalan huoneistossa ja katselimme huikeaa maisemaa. Asunnoltamme pääsee portaita ja polkuja pitkin Minorin kylään. Noin tunnin kävelyn jälkeen maistui paikalliset leivokset herkulliselta Sal de Risossa. Käveltyä tuli Ravellosta Maijoriin reilu 7 km. Maalis-huhtikuun vaihde ei ole vielä turistisesonkia, joten kaikkialla oli ihanan rauhallista. Lämpötila laski yöllä +10, mutta kohosi päivän aikana lähelle +20
Minorista jatkoimme kävelyä "Sitruuna polkua" pitkin kohti Maijorin kylää. Reitti on hyvin merkitty ja nousut ja portaat menee melkein huomaamatta upeissa maisemissa. Ylhäällä pääsimme maistelemaan ihastuttavan rouvan itsetekemää sitruunamehua ja limoncelloa. https://mamalovesitaly.com/path-of-lemons-amalfi-coast/</p>
Maijorissa söimme rantakadulla lounaan ja kävimme ruokakaupassa.
Maijorista matkustimme bussilla Amalfin kaupunkiin, jossa teimme vähän ostoksia, ostimme Leenan kanssa nahkalaukut, minä ostin nahkarepun ja Leena käsilaukun. Söimme myös matkan parhaan illallisen Ravintola Da Gemmassa. Kokin viiden ruokalajin maistelumenuu hauskojen tarjoilijoiden tarjoilemana oli aivan super hyvä!
Jumalten polku alkaa Agerolasta, jonne menimme bussilla Amalfista. Jumalten polku on upea reitti ja suht helppokulkuinen. Matkan aikana näimme mm. huikeita maisemia ja vuohia. Reitin päätepiste on Nocellessa, josta voi joko kävellä 2 km portaiden alkuun, ja portaita 1500 porrasta alas Positanoon tai sitten matkan voi taittaa bussilla. Me Sakarin kanssa kävelimme ja yhteensä päivän aikana kilometrejä tuli 11,3.
Ihana aamiainen Ravellon keskusaukealla ja sitten kävelimme Ravelloa ympäri ihastellen upeita maisemia. Villa Cimbrone on todella käynnin arvoinen. https://www.ravello.com/attractions/villa-cimbrone/</p> Ravellossa moni paikka aukeaa vasta huhtikuun alussa.
Lounasta nautimme aurinkoisella "terassillamme". Ihanat alkupalat saimme Hotel Villa Fraulossa, joka vasta availi oviaan, mutta taikoi meille terassille herkkuja hyvän viinin kera. Illallisella käytiin villa Mariassa, noo, ihan ok.
Aamulla oli aika kääntää auton nokka kohti Roomaa. Matkan varrella pysähdyimme Pompejissa. Pompeji eli Pompeiji oli roomalainen kaupunki Italiassa Campaniassa nykyisen Pompein kunnan alueella. Se hautautui Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79. Osallistuimme opastetulle kierrokselle satojen muiden ihmisten kanssa. Voi vain kuvitella mikä ruuhka on kesäaikaan.
Kierroksen jälkeen kävimme lähellä olevassa ravintolassa pitsalla ja ai että, kyllä oli hyvää.
Mauritius valikoitui matkakohteeksi pienen aikaeron ja upean luonnon vuoksi. Olemme olleet Mauritiuksella kerran aikaisemmin vuonna 2010. Silloin olimme koko perheenä upeassa Shandrani hotellissa. Nyt valitsimme kohteeksi kaksi paikka länsipuolelta Victoria Beachcomber resort Pointe aux Pimentes ja Sand suites resort Flic en Flacilla. Air Francelta löysimme sopivimmat lennot ja matkustimme Pariisin kautta, josta Mauritiukselle lento kesti noin 11 tuntia. Olimme todella tyytyväisiä valintaamme ostaa isompi jalkatila.
Olimme vuokranneet auton jo etukäteen Mauhire nimiseltä paikalliselta autovuokraamolta, 10 päivää noin 300 €. Auto odotti kentällä ja pääsimme samantien jatkamaan matkaa kohti Pointe aux Pimentesiä. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja matkaan meni noin tunti.
Victoria resort ja huoneemme parvekkeineen vastasi odotuksiamme eikä sadekaan haitannut pitkän matkan jälkeen. Meillä oli molempiin hotelleihin varattu puolihoito ja se osottautui hyväksi ratkaisuksi, koska ravintoloita ei hotellien lähistöllä ollut ja autoilu pimeällä, vasemman puoleisessa liikenteessä ei houkutellut.
Viimeinen koko päivä Mahessa ja heräsimme ihanaan auringon paisteeseen. Aamupalan jälkeen asetuimme aurinkotuoleihin lukemaan kirjaa, kuuntelemaan meren ääniä ja nauttimaan maisemasta. Sakari kävi snorklailemassa ja välillä virkistäydyimme meressä. Ihana leppoisa sunnuntai päivä. Loma ja Seychellit on tehnyt tehtävänsä. Illalla nautimme Bare foot restaurantin buffasta, joka oli kyllä niin hyvä ja miten ihanaa on syödä varpaat hiekassa.
Aamu oli pilvinen ja sateinen, mikä ei haitannut, koska osallistumme kummipoikamme 30 v yllätykseen, paikallista aikaa kymmeneltä. Sitten hyppäsimme autoon ja ajelimme North Coast roadia ensimmäisenä etappina upea Carana Beach. Carana beach on valkohiekkainen, 200 metriä pitkä ja 20 metriä syvä ja sitä reunustaa upeat mustat kivet.
Seuraavaksi pysähdyttiin Anse Nord D` Est rannalle katsomaan paikallisia surfareita. Alkoi taas sataa, joten jatkoimme matkaa kohti Eden Islandia. Eden on täysin turisteille rakennettu paikka, joka on täynnä loma-asuntoja ja hulppeita veneitä sekä ostoskeskus ja ravintoloita. Söimme lounaan Boardwalk Bar& Grillissä, kävimme Sparissa kaupassa ja olimme iloisia, että emme majoitu Edenissä, niin keinotekoinen paikka se on.
Lounaan jälkeen ajelimme samaa rantareittiä takaisin ja pysähdyttiin Nord East point rannalle. Ranta oli täynnä surfareita, joita seurailimme. Rannan päässä oli myös vihkiäiset.
Loppupäivän lököilimme oman hotellimme aurinkotuoleissa ja auringonlaskua ihastelimme omalta parvekkelta
Tänään suuntasimme aamupalan jälkeen Copolia Nature Trailille. Se on lähellä Victoriaa ja sinne ajetaan Sans Soucis roadia pitkin. Tie nousee kohtia vuoria kapena mutkitellen. Copolia trail on 1,2 km pitkä ja nousua siinä on 150 metriä. Trailille on pääsymaksu 100 SCR. Trailin alussa kuljetaan ihan viidakossa. Reitti on tehty kivistä, luonnon juurista ja osin vähän valetuista askelmista. Nousut ovat jyrkkiä. Reitti on hyvin merkitty tolpin ja keltaisin maalatuin merkein. Viimeinen nousu tapahtuu metallitikkaita pitkin laajalle mustalle kallioharjanteelle. Sieltä avautuu upeat näkymät mm. Victoriaan.
Copolia traililtä jatkoimme autolla matkaa saaren länsipuolelle. Menimme uimaan Port Launey beachille, joka on meidän mielestä yksi Seyschellien upeimpia rantoja. Se sijaitsee laguunissa hienon Constance Ephelia hotellin vieressä. Uinnin jälkeen yritimme päästä syömään del Place ravintolaan, mutta harmiksemme se oli kiinni. Päätimme jatkaa matkaa Victoriaan ja käydä Hypermarketissa ostamassa vähän eväitä ja mennä sitten syömään kunnolla vasta illallá. Hypermarketin valikoimat oli aika heikkoja, mutta sai sieltä hedelmiä, karkkia ja sipsejä.
Hotellimme ravintolan illallisbufee oli tosi hyvä.
Anse Major on eristyksissä oleva ranta, joka sijaitsee samannimisellä lahdelle graniittikallioiden välillä Mahen saaren luoteisrannikolla, jonne pääsee vaellusreitillä Mornen kansallispuiston läpi. Anse Majorin vaellusreitti lähtee Bel Ombre roadin päästä. Reitti on edestakaisin 6 km pitkä ja meiltä meni sen kävelyyn noin 1 tunti per suunta. Reitti on hyvin merkitty ja kohtuullisen helppokulkuinen. Kiivetään ylös - alas kivistä polkua upeissa maisemissa. Hiki virtaa ja vettä pitää olla mukana runsaasti.
Anse Majorin ranta on noin200 metriä pitkä ja tänään aallokko oli kova eikä houkutellut uimaan. Lököilimme perillä hiekalla, söimme hedelmiä ja luimme kirjoja. Rannan läheisyydessä on myös pieni kioski, josta sai ainakin drinkkejä (emme testanneet).
Beau Vallon on Mahen saaren pohjoisosan isoin ja vilkkain ranta. Sieltä löytyy paljon ravintoloita, kauppoja ja hotelleja. Kävelimme hetken rannalla ja menimme sitten syömään Boat house ravintolaan, joka osoittautui hyväksi. Sieltä jatkoimme jätskille ja kahville la Dolce Vitaan. Loppupäivän lököilimme altaalla kirjoja lukien.
Aamupalan jälkeen jätimme jäähyväiset Bliss hotelli Praslinille. Lentomatka Maheen sujui hyvin ja tällä kertaa ei satanut joten pääsi nauttimaan maisemista. Mahen kentältä olimme vuokranneet auton Exoticarsilta ja heidän kanssaan kaikki toimi hyvin. Lentokentältä ajoimme Victorian läpi kohti saaren pohjoispäässä olevaan hotelliimme.. Sekin oli Bliss hotelli ja rannalla. Hotellissa on pari eri ravintolaa, joista molemmista avautuu upeat näkymät merelle. Saimme huoneemme heti ja pääsimme ihastelemaan hienoja näkymiä parvekkeeltamme. Odotimme osittaista merinäköalaa, mutta näkymä on suoraan merelle ja voimme ihastella auringonlaskua omalta parvekkeeltamme. Huone oli hyvä ja isompi kuin Praslinilla.
Lounaalle menimme hotellin Rockpool ravintolaan. Rapupasta ja kalaburgeri olivat molemmat oikein hyviä.
Lounaan jälkeen lähdimme ajelulle Bel Ombreen ja Beau Vallonin rannalle. Kävelimme rantakatua ja Praslinin jälkeen Beau Vallon beach tuntui myyntikojuineen ja autoineen turhan vilkkaalta. Söimme hyvät jäätelöt ja kävimme supermarketissa ennenkuin ajelimme takaisin.
Hotelli oli suositellut snorkkelointipaikkoja aivan hotellin edustalla ja Sakari kävi tutustumassa niihin. Loppupäivän lueskelimme altaalla, kunnes alkoi taas sataa. Pilvisestä säästä huolimatta auringonlaskun aikaan oli todella upean värinen taivaanranta.
Illallisella kävimme jälleen Rockpool ravintolassa. Sakari söi päivän kalan, joka oli ok. Itse söin pitsan - en suosittele.
Aamu aukeni aurinkoisena pilvettömältä taivaalta ja jo ennen kahdeksaa lämpötila oli +30. Viimeinen koko päivämme Praslinilla. Nautimme rannasta ja lepotuoleista. Sakari kävi snorklailemassa. Kävelimme lounaalle rantaa pitkin Indian Ocean Lodgeen, mutta koronan takia he eivät tarjoa ruokaa kuin omille asukkailleen. Sama käytäntö on voimassa koko saarella. Samalla näimme varoituskyltin Rayfisheistä, joita olemme nähneet omalla rannalla useita joka päivä. Tulimme sitten takaisin lounaalle omaan hotelliin.
Lounaan jälkeen jatkoimme kirjojen lukua lepotuolissa.
Illan istuimme rannalla auringonlaskua ihaillen. Useampia Rayfishejä uiskenteli rannan tuntumassa, joten uinti meressä jäi. Merivesi tuntuu yhtä lämpimältä kuin ilma. Paikalliset nuoret “kylpivät” matalassa vedessä pallolla pelailun jälkeen.
Sateinen, mutta lämmin aamu. Meillä on käytössä auto vielä tämän päivän, joten olimme päättäneet ajella Anse Georgetten rantaa katsomaan, jonne pääsee Constance Lemurin hotellin ja golfkentän läpi. Alueelle pitää pyytää lupa/ varata aika omasta hotellista ja olimme tietysti myöhässä, tälle päivää ei aikoja enää ollut. Emme lannistuneet, vaan ajoimme silti alueelle ja pienen suostuttelun jälkeen pääsimme porteista sisään, Thaneswor niminen vartija päästi meidät, kun lupasin mainita nimeltä hänet ja hänen ystävällisyytensä. Anse Georgettelle kävellään noin 20 min golfkentän läpi. Ranta on kaunis jopa sateella. Aallokkoa oli sen verran paljon, ettei uintia suositeltu. Rannalta lähti luontopolku, jota pitkin olisi päässyt näköalapaikalle (40 min) ja sieltä vielä Anse Laziolle (40 min), mutta koska emme olleet tähän varautuneet ja jyrkkä polku näytti sateessa liukkaalta, emme vaellukselle lähteneet tällä kertaa.
Constance Lemuria golfkenttä näytti upealta mutta todella vaativalta isoine korkeuseroineen ja pitkine, kapeine väylineen.
Lounaalle pysähdyimme kotimatkalla Anse Kerlainin rannalla olevaan Castello Beach Hotelliin. Olimme ainoat ruokailijat, hotelli oli kuulemma ollut täynnä loppiaiseen asti. Ruoka oli hyvää, Sakari söi mustekalasalaatin ja minä söin vaalean rapupitsan.
Sade loppui iltaa kohden. Sakari snorklaili, minä vain kahlailin kylpyvesilämpöisessä meressä, koska meidän rannalla on paljon keihäsrauskuja. Ei ne kuulemma yleensä hyökkäile ihmisten päälle, mutta sellaisen hännän isku on todella kivulias pitkään, joten annoin niiden uiskennella rauhassa.
Kävimme spassa hieronnoissa ja sitten illallistimme jälleen oman hotellimme Beach ravintolassa. Ruoka on hyvää ja paljaat jalat pehmeässä hiekassa plussaa.
Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi. Autovuokraamon tyyppi toi sovitusti meille auton kello 9. hotellille. Pikkuruinen Kia automaattivaihteilla, sopii hyvin Praslinin kapeille, mutkaisille teille. Saarella on nopeusrajoitus 40 km/h, joka on oikein sopiva.
Ajoimme ensin luonnonsuojelupuistoon Vallee de mainiin. Sinne mennessä kirjattiin ylös kaikkien vieraiden nimet ja yhteystiedot sekä tsekattiin ruumiinlämpö. Sisäänpääsymaksu oli noin 20€/ hlö. Me kävelimme keltamustan reitin, joka oli noin 2 km pitkä ja nousi ylös vuoren laelle viidakkopolkua pitkin. 300 v vanhat ja montakymmentä metriä korkeat palmut reunustivat polkua. Näimme myös Co co de mer palmuja ja peppupähkinöineen. https://whc.unesco.org/en/list/261/
Tämän jälkeen ajoimme Anse Lazion beachille. Yritimme mennä lounaalle, mutta kaikki paikat olivat suljettu tai lopetettu. onneksi saimme ostettua tuoreita hedelmiä pilkottuna palmunlehdelle. Sakari kävi snorklailemassa ja yhdessä kävimme uimassa. Aivan upea ranta ja kirkkaat turkoosin siniset vedet.
Kolmen aikaan lähdimme ajamaan takaisin hotellille. Ajelimme rantareittiä takaisin ja nautimme maisemista. Ehdimme vielä nauttia ilta-auringosta hotellilla ja lukea kirjaa ja seurana meillä oli taas kissanpentu.
Pitkän ja hyvin nukutun yön jälkeen heräilimme yhdeksän aikaan aamiaiselle. Koronatilanteen vuoksi, buffet aamiaisella kerrotaan tarjoilijalle mitä halutaan ja hän laittaa lautaselle ruuat ja kaataa juomat. Todella hyvä, monipuolinen aamupala, kokki paistoi munakkaan toiveiden mukaisesti ja hedelmät ja ihanat letut maistuivat.
Aamiaisen jälkeen asetuimme mukavalle rantadivaanille lukemaan kirjoja. noin +30 lämmintä ja sopivan pilvistä.
Lähdimme kävelemään rantaa pitkin tavoitteena löytää kiva lounaspaikka. Vesi oli alhaalla ja maisemat niin upeat, että päädyimme kävelemään reilun tunnin matkan, noin 5 kilometrin päässä olevalle Les Rochers ravintolaan. Ja kyllä kannatti. Upeampaa lounaspaikkaa tuskin olisi löytynyt ja niin hyvää ruokaa. Paluumatkalle otimme taksin.
Iltauinnilla näimme rauskuja ihan rantavedessä. Vesi on lämmintä ja kirkasta.
Lento oli etuajassa Mahella ja ehdimme hyvin syödä aamiaista The Coffee clubissa kentällä ennen lentoa Praslinille. Praslinille lennetään pienkoneella ja lento kestää n 20 min. Maisemat on upeat.
Praslinin lento oli myöhässä puolisen tuntia ja ehkä tästä johtuen meitä ei oltu vastassa kentällä, vaikka kuljetus oli tilattu. Vaan eipä haitannut, otimme taksin ja muutamassa minuutissa olimme Bliss hotellilla. Vastaanotto hotellilla oli ystävällistä ja nopean sisäänkirjautumisen jälkeen saimme huoneen jo reilusti etuajassa. Upea huone merinäköalalla vastasi ennakko-odotuksiamme.
Bliss hotelli on kahdessa osassa ja välissä kulkee tie. Meidän huone merinäköalalla on Beach housessa ja sitä voimme lämpimästi suositella. Beach housen ravintolassa söimme lounaan sekä illallisen ja olipa hyvää ruokaa. Lisää tietoa hotellista: https://bliss-praslin.net/en/.
Lämpötila Praslinissa noin +30 ja merivesi lähellä samaa, aah. Aamupäivällä alkanut sade jatkui ajoittain kovanakin ja uinnin ja lounaan jälkeen menimme spahan hemmotteluhoitoihin.
Palasimme kävelylenkiltä tietä myöten ja kävimme paikallisessa supermarketissa. Mitään muuta ostettavaa emme löytäneet kuin vähän pähkinöitä, hedelmiä ja vettä, vaikka kauppa oli lattiasta kattoon ihan täynnä tavaraa. Löytyy Praslinilta ja Grand Anselta toki tosi siistejä ruokakauppoja myös.
Kävelylenkin jälkeen otimme vähän aurinkoa ja luimme kirjoja. Ennen illalliselle menoa kävimme vielä rannalla kävelemässä toiseen suuntaan ja ihastelemassa auringonlaskua.
Vähän epätodellinen olo, kun lähdimme taksilla kohti lentokenttää. Jännitti loppuun asti, päästäänkö matkaan. Fiksu taksia voi lämpimästi suositella, kiinteä hinta 35€ ( ennen maksoimme helposti yli 50€) lentokentälle ja palvelu oli hyvää.
Hieno uusi terminaalirakennus Helsinki-Vantaalla on avattu joulukuussa 2020. Kaikki on siistiä ja toimivaa. Lähtöselvitys sujui hyvin, kun kaikki tarvittavat dokumentit oli kunnossa. Seychelleille matkustaessa tulee olla koronapassi, neg PCR - testitulos, Seychellien hyväksyntä sinun maahanpääsystä ( heillä on oma appi, millä lupa anotaan), matkavakuutustodistus, hotellivahvistukset sekä tietysti lentolippu takaisin Suomeen.
Lentokentälle pyydettiin neljä tuntia aiemmin, ihan niin ei tehty, mutta sen verran ajoissa olimme, että ehdimme syömään Loungeen.
Lennämme Qatarilla Dohan kautta Maheen ja sieltä pikkukoneella Praslinille. Praslinilla yövymme viisi yötä Bliss hotellissa ja sitten siirrymme Mahelle Bliss hotelliin viideksi yöksi. Qatarin lennoilla toimi kaikki hyvin. yhtään ei nukuttu yölennolla, mutta katsottiin leffoja ja yllättävän hyvää ruokaakin oli koneessa, tarjoiltiin jopa leffaherkkuja.
Viime yönä täällä vaihdettiin kellonaikaa tunti taaksepäin eli nyt aikaero Suomeen on 9 tuntia. Pirrellä oli Foxtrotin treenit zoomin kautta 22-02.30, joten yöunet jäi vähän lyhyiksi, mutta onneksi on sunnuntai. Heheh, ihan kuin sunnuntai eroaisi jotenkin mistään muusta viikonpäivästä täällä.
Aurinkoinen ja tuulinen päivä. Juoksulenkki...
Pilvinen ja tuulinen päivä. Liian kova tuuli pyöräilyyn, joten teimme parin tunnin kävelyn Hagley Parkissa. Hagley Park on avattu 1855 ja on ”reserved forever as a public park, and shall be open for the recreation and enjoyment of the public.” Hagley Park on 164 hehtaarin puisto, jossa on upeita vanhoja puita, kävelyteitä, nurmikkoa keskellä CC:n...
Tänään päätimme tutustua vähän paremmin tähän kotikaupunkiimme. Hassua, että asumme nyt juuri täällä, sillä alunperin meidän oli tarkoitus olla täällä vain yksi yö, eikä kaupunki kiinnostanut kovin paljoa meitä kumpaakaan. CC on Canteburyn hallintoalueen pääkaupunki, Eteläsaaren suurin kaupunki ja Uuden Seelannin toiseksi isoin kaupunki. Asukkaita...
Aurinkoinen ilma jatkui tänäänkin. Mukavan ja leppoisan aamun jälkeen lähdimme päivittäiselle juoksulenkille puistoon. Paljon muitakin ulkoilemassa, mutta onneksi ruohikoilla on hyvin tilaa juosta, turvavälit säilyy.
Lounaan (eilen tehtyjä täytettyjä paprikoita) jälkeen vähän lukemista pihalla auringosta nauttien. Sitten pöyrälenkille uuteen...
Aurinko tekee ihmeitä täälläkin. Mukavan lämmin ja aurinkoinen päivä oli houkutellut ihmisiä ulos, lenkille, pyöräilemään ja puistoihin. Uutisissa pääministeri muistutti että kotoa saa poistua vain tarpeen vuoksi ja tänään ihmisillä oli selvästi tarve olla ulkona. Suurin osa pitää turvavälit ja noudattaa ohjeita, mutta näimme myös isompia...
Tänään on satanut koko päivän ja +16 astetta. Sisällä ei pysty olemaan koko päivää, joten iltapäivällä lähdimme tunnin kävelylle kaupungin keskustaan. Meidän on ollut jotenkin vaikea hahmottaa, mikä on ydinkeskustaa, kun kaikki on kiinni ja kadut tyhjinä. Kävelimme ostoskatuja ja joen vartta.
Aamulla meillä oli kello herättämässä kun Pirrellä oli webinaari ja hän on uutta koulutusta miettimässä.
Leppoisan aamun jälkeen suuntasimme pyörillä Christchurchin uusiin alueisiin. Tällä kertaa lounaaseen ja pyöräilimme mukavan 20 km lenkin. Pientä ylämäkeä ja vastatuulta mennessä, mutta takaisin tullessa taas toisinpäin.
Lounaan jälkeen katsoimme...
Tämän päivän pyöräilykohteemme oli Sumner. Pieni rantapaikka, noin 13 km Christcurchin keskustasta. Sää oli pilvinen ja + 14, mutta oikein hyvä keli pyöräilyyn. Tiet on hyvässä kunnossa, pyöräilijät on hyvin huomioitu omilla kaistoillaan ja erillisillä pyöräteillä. Sumner beachissä on 400 metriä pitkä, vaaleahiekkainen uimiseen ja surffaamiseen...